Doomsday Clock

Doomsday Clock on huoneen kokoinen hermoston keskus, joka kuuntelee planeettaamme. Yötä päivää se lukee uutisvirtaa kaikkialta maailmasta ja muuntaa kielen ja pallomme diskurssin liikkuviksi kuviksi: Eläväksi kellotauluksi, kohoileviksi ja laskevaksi käyriksi, paisuviksi ja kutistuviksi sanapilviksi. Sekuntien ja minuuttien sijaan se mittaa jotakin eteerisempää – globaaliin keskusteluun tiivistyvää tämänhetkistä mielialaa.

Installaatio tuntuu ohjaamolta, jonka ruorissa oikeastaan kukaan ei ole. Sanoista koostuvat pääkallot välkkyvät satelliittinäytöillä, samalla kun keskimmäinen näyttö aika ajoin puhkeaa muuttuviksi datamandaloiksi. Otsikot virtaavat ohi kuin pörssitiedotteet, mutta tässä huoneessa käydään kauppaa pelolla, toivolla, raivolla ja helpotuksella. Kun katastrofi iskee, voit katsoa, kuinka viivat sukeltavat ja värit happanevat minuuteissa sitä mukaa kun uutistoimitukset ympäri maailmaa tarttuvat tarinoihin ja toistelevat niitä yhä kärjistyvällä kielellä.

Tämän installaation kävijät eivät painele nappeja: He jakavat huoneen globaalin yhteiskuntamme sisäisen monologin kanssa. Rauhallisina hetkinä teos vain humisee ja sykkii tyytyväisenä, melkein meditatiivisena. Vaikeampia aikoina siitä tulee raskas, ahdistava ja pahaenteinen, muistutus siitä, miten nopeasti yksi ainoa tapahtuma voi tulvia tiedonvälityskanaviimme – ja niiden mukana yhteiseen tunne-elämäämme.

Doomsday Clock on ensimmäinen osa trilogiassa **Soul Equivalent**, joka yrittää hahmotella ja määrittää kollektiivisen ihmiskunnan sielua. Sen sijaan että se kysyisi, mitä yksi ihminen tuntee, se kysyy, mitä lajimme tällä hetkellä kertoo itselleen – ja antaa tuon vastauksen väreillä näytöillä valona, numeroina ja levottomana liikkeenä.

Mieti hetki: Tämäkin _on_ interaktiivinen installaatio.